Hyvinvointialueiden perustaminen on valtava hallinnollinen keskittämisoperaatio, jossa keskitetään suuri määrä valtaa, rahaa ja palveluja yhden toimijan alle. Kun Etelä-Pohjanmaalla yhdistetään monta soten yhteistoiminta-aluetta, sairaanhoitopiiri, parin yksittäisen kunnan sotetoiminnot , palo-ja pelastuslaitos sekä kaikkien edellä mainittujen organisaatioiden palvelut, hallinto ja it-järjestelmät, on selvää, että se ei käy vain sormia napsauttamalla. Voisi sanoa, että jonkinsortin kaaosta on luvassa muutamaksi vuodeksi, ennen kuin asiat alkaa järjestymään. Mielestäni tulevan aluevaltuutetun ei tarvitse välttämättä olla soteasiantuntija, sen sijaan kokemusta erilaisten organisaatioiden käynnistämisestä, toiminnasta ja johtamisesta on hyvä olla. Täten tarjoan oman osaamiseni ja kokemukseni äänestäjien käyttöön.
Valitettavasti Sanna Marinin hallitus päättäessään hyvinvointialueiden perustamisesta, ei varannut riittäviä määrärahoja niiden toimintaan. Jos rahoitusvajetta ei korjata, tilanne voi pahimmillaan johtaa siihen, että uudet hyvinvointipäättäjät saavat palvelujen kehittämis-ja parantamishdotusten sijaan säästöehdotuksia päätettäväkseen. Tähän tilannetta ei saa päästää, vaan maan hallituksen pitää korjata rahoitus välittömästi kuntoon. Lähipalvelut on turvattava koko hyvinvointialueelle tasaveroisesti reuna-alueita myöten. Palvelujen puolustamisen kannalta on elintärkeää, että kauhajokisista ja myös suupohjalaisista
ehdokkaista mahdollisimman moni tulee valituksi. Tulevat hyvinvointialueet tekevät suuren määrän julkisia hankintoja. Ruokamaakunnan hyvinvointialueen elintarvikehankinnat tulee olla niin suomalaisia kuin mahdollista. Vaadin,
että tärkeimmäksi ruokahankintojen valitsemiskriteeriksi otetaan niiden kotimaisuus. Tähän
hankintalaki antaa kyllä mahdollisuuden. Käytetään sitä. Maaseudun Tulevaisuuden tekemän kyselyn mukaan 84 prosenttia suomalaisista kannattaa ruokatarjoilun kohdistamista nimenomaan kotimaiseen ruokaan hyvinvointialueiden keittiöissä ja ruokaloissa.